Terveisiä Ruotsinmaalta

  

Hei

Minä olen ajatellut vastata tähän veden lähellä elämästä.

Synnyinpaikkani Inkilässä, siellä asuin vanhempien kanssa 10 vuotta veden lähellä. Sitten muutimme toiseen taloon jossa asuimme vain muutaman kuukauden. Vanhempani olivat ostaneet talon, mutta entinen omistaja kieltäytyi muuttamasta niin me muutettiin Leponiemeen vanhaan huvilaan.

Sinne ei ollut muuta kuin polku joten meidän piti soutaa kilometri yli lahden ja talvella hiihtää. Heikkojen jäiden aikaan oli kierrettävä lahden ympäri. Minä aloitin keskikoulun ja jouduin asumaan sukulaisten luona viikot. Lauantaiiltana kotiin ja maanantaiaamuna kouluun Savonlinnaan. Aamuina piti nousta ylle viideltä että ehti linja-autoon seitsemäksi. Ensin lahden yli soutamalla ja sitten Inkilän tiehaaraan kävelemällä ja kotiin sama matka lauantaina.

Heikkojen jäiden aikaan en päässyt kotiin. Minulla oli ikävä kotiin ja kerran päätin mennä  heikon jää yli. Setäni joka asui minun syntymäkodissa ei olis laskenut minua jäälle mutta menin kuitenkin. Isäni näki, että olen jäällä ja huusi että käänny takaisin. Jäällä oli  niin paljon vettä että kumisaappat täyttyi vedellä ja jää upposi jalkojen alla. Menin kuitenkin yli jään. Seuraavana aamuna isäni auttoi minut varmemmasta paikasta jäälle kun oli ollut pakkas yö.

Kesällä meidän lehmät oli saaressamme joka oli Leponiemen vasta päätä. Siellä me käytiin lypsyllä aamuin ja illoin.

Pari vuotta myöhemmin möi vanhemmat huvilamme, kun minun piti pikkusiskon kanssa aloittaa koulu ja minä en viihtynyt asua sukulaisten nurkissa enkä alivuokralaisena, sillä olinhan vasta lapsi .

Muutimme Savonlinnaan ja isä rakensi kesämökin saareen. Siellä vietimme paljon aikaa. Isäni asui siellä ympäri vuoden.

Minä muutin Ruotsiin 1971 ja lomilla kävimme aina mökillä. Vanhempien kuoleman jälkeen möimme saaren kun matka on niin pitkä Ruotsista pitää mökkiä Suomessa.

 

Terveisin

Anna-Liisa Taponen os Turtiainen