Säämingin pojat ja lyseon suuret ovet

Säämingin pojat ja lyseon suuret ovet

                            

Veikko Mikkonen

                                           

Savonlinna säilytti asemansa Itä-Savon koulukeskuksena Suomen itsenäistymisen jälkeen ja suurin osa ympäristökuntien opiskelijoista oli Säämingistä. Koulurakennus,joka valmistui 1890, oli ajanmukainen ja tilava. Hämmästyttävän pitkäaikaset rehtorit: ensi uskonnon lehtori W.R. Hietalahti oli rehtorina 1918-1944 koko koulun vahvan kasvun ajan. Häntä seurasi juuri valmistunut voimistelunopettaja Veikko Ervola, joka toimi rehtorina 1944-1969. Komeaan kouluun saatiin vasta 1938 keskuslämmitys ja vesijohdot. Urheilumies Ervolan ansiota lienee olleet Suomen ensimmäiset koripallotelineet. Talvisodan aikana koulu toimi ansiokkaasti Ruotsin Punaisen Ristin Sotasairaalana jopa aivoleikkaukset mahdollistavan välineistön kera. Eräs silloinen, kirurgi Fride Hylander 90v. oli juhlavieraanamme juhlistaessamme sairaalan toimintaa. Hän muisteli, miten juhlasaliin oli rakennettu vuodeosasto ja hän joulun alla sanoi nuorelle sotilaalle:"Te olette niin hyvässä kunnossa, että voitte vaikka tanssia jouluun" Nuori sotilas vakavoitui ja sanoi: "jos me käymme tanssimaan, me hävitään tämä sota!" Isänmaallisuus oli käsin kosketeltavaa, edes leikkimielisyyteen ei ollut varaa.

Kallislahden ensimmäisiä ylioppilaita oli Kauko Myllymäki. Valmistuttuaan hän pyrki asevelvollisuuteen ilmavoimiin Kauhavalle ja pääsi kurssille nro 1. Esimies komensi Kaukon koulutuskone Viimalla melkoisessa puhurissa taivaalle. Kova äkillinen viima heitti Viiman selälleen ja siihen aikaanhan Pohjanmaalla latoja riitti vieri viereen. Kauko putosi täyteen heinälatoon selälleen koneensa kanssa, irroitteli vyöt ja muut vermeet ponnistellen ulos.

Hän kääntyi katsomaan taakseen. Heinälato paloi koneineen iloisesti suhisten! Lentäjälle ei käynyt kuinkaan.

Myös toinen vanhemman kaartin ylioppilas, dipl.ins. ja korkeassa virassa ollut kylän vaatturin poika Ville Särkkä joutui ilmaonnettomuuteen maanpuolustuskurssin pudottua armeija DC 3:lla Jännevirtaan Siilinjärvellä. Ville elää muistoissa!

Säännölliset aamujunavuorot niin idästä kuin lännestä mahdollisti koululaisten ja työssäkävijöiden aikaisen saamisen aamulla kouluun ja työpaikoille. VR:n kuukausilipun hinta ei ollut suuri este kulkemiselle. Lännestä tosin oli aika juoksua ehtiä klo 8.00 vahtimestari Immosen vartioiman ison oven sisäpuolelle. Rukousten ajaksi ovi napsahti varmasti lukkoon. Opettajalle piti selittää "junasta puhkesi kumi" tms. Milloinkaan ei suuria rangaistuksia seurannat.

Legendaarinen historian opiskelija oli Väinö Kinnunen Kallislahden Männynmäeltä. Lehtori E.V.Pylkkänen ei liene kenellekään muille antanut täyttä kymppiä kuin Väinölle. Ja ansiosta. Historian tunnilla oli aina joku kartta karttatelineessä ja meidän poikien into oli pistää talvella jääpuikko pitimeksi. Takuuvarmasti teline puolivälissä tuntia romahti alas. EVP ei säikähtänyt. Toinen varma asia oli EVP:n ikkunan avaaminen puolivälissä tuntia. Varauduimme konnuuteen panemalla sisäikkunan kiinni ja se hakaan auki olevaan ulkoikkunaan. Opettajan avatessa sisäikkunan, ulkoikkuna painui kiinni. Ei hän tästäkään hämmentynyt. Mutta kun lauloimme pontevasti Ateenalaisten laulun, opettajamme herkistyi.

 

On oikeastaan häkellyttävää, että kylältämme tai tarkemmin Massilanmäen sivukylältä ponnisteli kolme kaupunginjohtajaa. Jorma Auvinen Savonlinnaan, hänen veljensä Markku Valkeakoskelle ja Alasen Juhani Mikkeliin. Muutama on lääkäriksi päässyt. Luukkaisen Reijo peräti väitelleeksi reumalääkäriksi ja ikäluokkani Antti Myllymäki neurologiksi. Antti oli saksanlukijoita ja kesken aseman lehmuskujan hänen piti todistaa minulle, että saksan kielessä substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Pitihän se uskoa. Minulle sanottiin isoista taloista, ettei noin pienestä talosta voi opiskella lääkäriksi. Ennen lääkärit koulutettiin hoveista ja ökytaloista. Hyvin riitti raha ja äly, jopa erikoislääkäriksi ja lääkintöneuvokseksi saakka. Taitaa lyseostakin olla harvassa. Muita en tiedä.

Aikojen myötä koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet. Viime keväänä kesäkukkia hakiessani, opin aseman tieristeyksen talosta olevan lähtöisin Itä-Suomen hovioikeuden neuvoksen (Lea os.Nousiainen). Ja viime viikolla Mönkkölän Leena (nyk.Luukkainen) sanoi kahden tyttärensä olevan juristeja ja naimisissa juristien kanssa ja appikin oli korkeimman oikeuden presidentti. Minäkin olin Espanjassa pari vuotta Suomi Seuran presidentti.

Ei siis kannata naapuripitäjästä tulla riitaa haastamaan Sääminkiin

Yksi ehkä pisimmälle päässyt sääminkiläinen on Kososen Mauno tuolta itäpuolelta. Manne oli hyvä jo kansakoulussa ja tavalliseen tapaan opettaja käy etsimään hyvää sponsoria, jos vanhempien rahat eivät riitä oppikouluun. Manne sai sponsorin ja tämä ehti kokemaan Mannen väitöstilaisuuden, professoriluennon. Manne oli jopa ehdolla yliopiston vara- tai päärehtoriksi.

Isäni työkaveri Säämingin seurakunnan hallituksesta oli Eemil Turtiainen. Todella hieno viljelijä itä-Säämingistä. Vanhoilla päivillään he saivat pojan, Vesan. En tuntenut poikaa paremmin, mutta maine 10-oppilaana oli pysyvä. Tapasin Vesan tämän seuran 60-vuotisjuhlassa. Oli se satuttavaa. Vesa oli opiskellut Lontoossa ja kävi kiinalaisten kanssa kauppaa. Etevä poika kaiken ikää, sääminkiläinen.

Merkittävä oli Säämingin poikien menestys Savonlinnan lyseossa. Ote oli käsitöissa kotona opittua. Uuno opettaja kiitteli. Nosti jakkaran korkealle ja sanoi kaupunkilaispojille, näin se jakkara tehdään. Osa oli kielellisesti lahjakkaita, osa matemaattisesti. Kunniallisesti ovat kaikki paikkansa löytäneet.