Draamaa, rakkautta ja yllätysvauva

Draamaa,rakkautta ja yllätysvauva

 

Säämingin kunnan valtuusto oli 1937 valinnut isäni Ferdinand Mikkosen kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi siis sen ajan maallikkokunnanjohtajaksi.Kautta kesti sodan läpi aina vuoteen 1945 saakka. Raskasta aikaa.Vihollinen pommitti erityisen hanakasti Savonlinnaa. Kirkko sai osuman ja paloi pahasti. Viereinen Kirkkoniemen vanhan kirkon hirsistä rakennettu kunnantalo säilyi. Vanha hirsinen kirkko jouti hyvin purettavaksi,koska savonlinnalaiset pitkän painostuksen jälkeen, saivat sääminkiläiset innostumaan yhteisestä tiilikirkosta kallion laelle ilman suojapuustoa.Sääminkiläiset kutsuivatkin alkuun kirkkoa kirahviksi. Puustokin on kasvanut ajan myötä.

Raskasta oli myös henkilökohtainen elämä. Tammikuisena arkipäivänä oli pyydetty naapurin Irja ja Erkki Tiainen lypsyjen välissä päiväkahville- talvellahan oli paremmin aikaa kanssakäymiseen.

Kun vieraat saapuivat, odotti perillä jättiyllätys,talon emäntä,isän aviopuoliso Bertta oli kuollut aivan yht´äkkiä seisovilta jaloiltaan. Aivot vai sydän? Jompikumpi petti äkisti.

Iloiseksi seurusteluksi tarkoitettu päiväkahvi sai draaman piirteet.

Runsaan vuoden päästä syksyllä,siis säällisen suruajan jälkeen Säämingin kunnan valtuuston kokouksen jälkeen moinsalmelainen pienviljelijä Juho V Lötjönen (sdp) sanoi isälle (yht.oik.):"Kun sinulla Ferdi on noin korkea luottamustoimi,pitäisi sinun jostain löytää vaimo vierellesi".

"Mistäs minä tähän hätään sellaista?" sanoi isä.

Asia sai hyvän alun ja isä kävi pohtimaan tosissaan mahdollisia ehdokkaita.

Sotaleskiä oli runsaaasti,mutta mielen täytti varparantalainen Hilja Elin Falck-synt. 1894,vanhaa maatunutta aatelissukua Kupolan tilalta,minne suku oli Ruotsista jo 1600 luvulla muuttanut. Hän oli seurustellut saukonsaarelaisen Jooseppi Leskisen kanssa,mutta tämä oli yhdessä hevosen kanssa hukkunut syysjäillä.

Rohkeasti vain asiaa kokousten välillä toimittamaan. Neiti Falck toimi Tuotteen maitomyymälän vastaavana vanhan Tipulan alakerrassa. "Voisiko neiti Falck lähteä tuohon puistoon penkille juttelemaan?"."Täytyy kysyä esimieheltä."oli vastaus.

Isä oli ollut perustamassa meijeriä ja jäsennumero oli kuusi.

Puistossa suoraan asiaan:"Voisiko neiti Falck tulla Paunolanmäelle emännäksi?""Mitenkäs nopeasti"kyseli kosittu. Niin nopeasti kuin tästä selvitään.Silloin oli vielä junarata Pieksämäelle ja junassa matkustettiin paljon.

Nuori pari oli menossa ensimmäistä kertaa Kallislahteen taloa katsomaan ja lehmiä lukemaan. Asemalla oli lähdössä raskaasti lastattu,pitkä sotilasjuna.Isä kysyi mahdollisuutta pysähtyä Kallislahdessa."Ei me oikein siviilien vuoks",tokaisi konduktööri. Montakos veturia on keulilla,jatkoi isä sinnikkäästi.Yksi,oli vastaus.

No sitten painakaa täysi höyry päälle Kallislahdessa. Isä tiesi matkan olevan yhtä ylämäkeä eikä yhdellä veturilla päästä hyvä kun mäen päälle-kävelyvauhtia.

Taas paistoi aurinko Paunolanmäelle. Talvet olivat talvia ja kesät kesiä. Rauhallinen elämä sykki mäellä.Lehmät lypsivät eivätkä lantanavetan lämmössä juuri tarvinneet eläinlääkäriä. Tupakan savu,viinan lemu tai tora eivät kuuluneet talon elämään.Usein sunnuntaisin käytiin kirkossa ja rukouspäivinä ehtoollisella,minkä huomasi tavallista mietteliäämmästä olosta iltapäivän aikana. Kokouksia oli tietysti paljon ja aina varma rituaali oli isän halaus lähtiessä. Ehkä ensimmäisen vaimon äkillinen poismeno oli jättänyt vahvan jäljen elämän katoavuudesta.

Äiti oli taitava ja ahkera kutoja kaiken muun osaamisen rinnalla.Joka talvi oli kangaspuut tuvassa ja kaunista jälkeä syntyi.-42 talvesta äiti alkoi tuntea 47 vuotiaana alavatsakipuja. Piti oikein kolme kertaa lääkärissä käydä,

toiminnallisina vatsavaivoina pidettiin.Vaan naapurin emäntä Aino Törrönen keksi oikeaan syyn:"Sinä Hilja olet raskaana!" Ei siis ollut kummosia lääkäreitä entisaikaan.Silloin sanottiinkin,että Viipurin läänille (lääninsairala)piti mennä,jos selvyyttä halusi. Minähän siellä aloin potkiskella,niin että virkkuut sekosivat. Kun toukokuun lopulla tuomien kukkiessa vihdoin halusin pimeästä ja lämpimästä kohdusta ulos,oli se elämäni kovin punnerrus.Happikin oli välillä vähissä,kun istukka jäi jumiin kohdun suuhun. Päästin aimo parkaisun,kun alkukesän valo iski silmiin ja kylmäkin oli.

Vanhemmiten ole miettinyt,miksi eivät muiden imettäväisten vastasyntyneet huuda?Ehkä ei ole syytä ilmoittaa avuttomuutta vihollisille?

Äiti oli 47v ensisynnyttäjä ja isä Säämingin kunnallislautakunnan esimies,54v. Oli se elämä polleaa pienestäkin.

Vuodet vierivät toinen toisen perään.Sota loppui,hoidettiin sotakorvaukset ja alkoi sitten jälleenrakentamisen aika.

Minä kasvoin ja kehityin,leikkikaverit olivat naapurissa.

Kouluja kävin yhtä toisen perään ja lopulta olin erikoislääkäri ja peräti lääkintöneuvos. Ainoa Savonlinnan lyseosta???

Elettiin -60 lukua,olin opiskelemassa Helsingissä.Tammikuisena arkipäivänä naapurit Irja ja Erkki Tiainen soittivat:sopisiko päiväkahvi näin lypsyjen välillä.Sopihan se,tavanmukaisesti. Kun isä ja äiti saapuivat kylään, lähti Irja-emäntä hakemaan kahvikermaa navetan kylmiöstä.Hän uupui niille sijoilleen.

Emännän äkillinen,odottamaton kuolema loi surullisen

ilmeen ja raskaat mietteet niin vieraille kuin varsinkin omaisille.

 

Veikko Mikkonen

Lääkintöneuvós, Sääminki-Seura ry:n hallituksen jäsen