• Taalas piti tällä viikolla Suomen ilmastotoimista puheen, joka on sittemmin saanut huomiota.
  • Taalaksen mielestä hiilinielukeskeisyys on Suomen erikoispiirre.
  • Jos Suomi merkittävästi vähentäisi metsien käyttöä, voisi käydä niin, että metsien hyötykäyttö siirtyisi maihin, missä metsien uusiutumista ei ole hoidettu yhtä hyvin kuin Suomessa, Taalas sanoo.

Ilmastotoimissa huomion kiinnittäminen hiilinieluihin on suomalainen erikoispiirre, sanoo Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri, professori Petteri Taalas.

Taalas puhui tällä viikolla Sääminki-Seuran ilmastosymposiumissa Savonlinnassa, ja puhe on herättänyt huomiota. Itä-Savo-lehti uutisoi Taalaksen puheesta, ja lehti muotoili Taalaksen puhuneen Suomen ”hiilinieluharhasta”.

Taalas kertoo Iltalehdelle, että hän katsoo ilmastokeskustelua maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Hän sanoo, että maailmanlaajuisesti ilmaston kannalta tärkeintä on vähentää fossiilisten polttoaineiden eli kivihiilen, öljyn ja kaasun käyttöä.

– Hiilinielulla on merkitystä, mutta se ei ole ongelman ydin, vaan ydin on fossiilienergian käyttö, Taalas sanoo.

Onko Suomen tavoite liian tiukka?

Suomella on tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, ja olennainen osa tavoitteen saavuttamista on kasvattaa metsien hiilinielua eli kykyä sitoa hiiltä ilmakehästä.

Taalas sanoo, että maailmanlaajuisesti maankäyttö tuottaa tällä hetkellä noin 14 prosenttia maailman päästöistä. Keskeisimmät ongelmat liittyvät trooppisten sademetsien hävittämiseen.

Taalas sanoo, että Suomi ja Ruotsi ovat kansainvälisessä tarkastelussa hoitaneet hiilinielunsa varsin mallikkaasti. Hiilinielujen kasvattaminen korostuu Taalaksen mielestä Suomessa hiilineutraaliustavoitteen vuoksi.

– Jos halutaan saavuttaa vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite, ja fossiilienergiasta luopuminen ei tapahdu samassa tahdissa, se tarvitaan. Se on poliittinen päätös. Siihen palettiin tarvitaan tehostunutta hiilinielua.

Onko Suomen hiilineutraaliustavoite mielestäsi liian tiukka tai jollain tavalla vääränlainen?

– Se voi johtaa siihen, että me joudumme kiinnittämään hiilinieluun entistä enemmän huomiota. En ota poliittista kantaa, se on osin poliittinen valintakysymys, mitä halutaan edistää. IPCC:n [hallitustenvälinen ilmastopaneeli] ja EU:n, ja ylipäätään hyvinvointimaiden, tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2050.

WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas sanoo, että Suomi ja Ruotsi ovat kansainvälisessä tarkastelussa hoitaneet hiilinielunsa varsin mallikkaasti. PASI LIESIMAA

Metsien käytön siirtyminen muualle?

Taalaksen mielestä metsien käytössä kannattaa tehdä poliittisia päätöksiä kokonaisuus huomioiden, johon kuuluvat hiilinielu, biodiversiteetti, talous, työllisyys ja omaisuuden arvo.

– Joskus kannattaa myös teoretisoida ajatuksella, että jos Suomi merkittävästi vähentäisi metsien käyttöä, mitä tapahtuisi globaalissa mielessä. Voisi käydä niin, että metsien hyötykäyttö siirtyisi maihin, missä metsien uusiutumista ei ole hoidettu yhtä hyvin kuin Suomessa, esimerkiksi Venäjälle, jolloin ilmaston kannalta lopputulos saattaisi olla jopa negatiivinen.

Taalas on saanut puheestaan Savonlinnassa sekä kritiikkiä että kiitosta.

Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen kommentoi Maaseudun Tulevaisuudelle pitävänsä Taalaksen väitettä asiantuntemattomana ja vastuuttomana veronmaksajien näkökulmasta. Ollikainen sanoo, että Suomi on sitoutunut EU:n nielutavoitteisiin. Hänestä pääpainon tulee olla fossiilisten vähentämisessä, mutta nielut tarjoavat kustannustehokkaan keinon kompensoida vaikeasti tai kalliisti vähennettäviä päästöjä.

Iltalehti kysyi Taalakselta, miten hän vastaa Ollikaisen väitteisiin.

– Suomi on ollut itse asettamassa niitä tavoitteita. On poliittinen kysymys, millaisia tavoitteita halutaan asettaa, Taalas kommentoi.

Twitterissä Taalasta on kiitelty. Esimerkiksi Metsäteollisuuden viestintäjohtaja Mika Mäkinen kirjoittaa, että Taalas muistuttaa perusasioista.

– Hiilinielujen merkitystä korostetaan suomalaisessa ilmastokeskustelussa liian paljon. Suurin ongelma fossiilisten polttoaineiden käyttö, Mäkinen tviittaa.

– Vielä 1990-luvulla biodiversiteettikeskustelu Rion kokouksen hengessä käsitteli lähinnä trooppisia metsiä. Sama jatkui vuosituhannen vaihteessa, kun itsekin opiskelin ympäristötiedettä. Sittemmin asia muuttui. Nyt suurin ongelma onkin (muka) pohjoisessa, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra tviittaa.